Jokainen dieselsäiliö on oma biosfäärinsä. On olemassa hyvin sopetuneita mikro-organismeja, jotka voivat elää ja kasvaa niinkin haitallisisssa olosuhteissa, kuin dieselpolttoaine.

Mikro-organismeilla tarkoitetaan bakteereja, hiivoja ja homeita. Näitä mikro-organismeja (yleisessä kielessä mikrobeja) on kaikkialla. Niitä on ilmassa, maaperässä, vedessä ja myös meidän ihollamme. Jotkut niistä ovat todella hyödyllisiä mm. ruokateollisuudessa. Vain dieseltankissa olevien mikrobien kokonaismäärä tuottaa nämä ongelmat. Optimaalisissa olosuhteissa mikrobien määrä kaksinkertaistuu 20 minuutissa. Seuraavan 20 minuutin jälkeen niitä on 4, sitten 8, 16, 32, 64 ... 10 tunnin kuluttua mikro-organismeja on jo 1.073.741.824. Nopea lisääntyminen selittää ns. biomassan suunnattoman muodostumisen saastuneissa polttoainetankeissa. Tämä biomassa on se osa, joka ensimmäisenä aiheuttaa esim. käyntihäiriöitä. Se tukkii polt­toai­ne­suo­dat­ti­men ja estää polttoaineen normaalin virtauksen. Lopulta polttoaineen virtaus voi lakata kokonaan. Biomassa kertyy myös muihin polt­toai­ne­jär­jes­tel­män osiin, kuten suuttimiin aiheuttaen niiden rikkoontumisen. Tämä on vakavaa mm. nykyisissä Common Rail dieselmoottoreissa.

Mikrobit tarvitsevat vettä. Vesi on elämälle välttämätöntä. Ne tarvitsevat myös ruokaa ja sopivan lämpötilan. Mikrobeilla on kyky sopeutua erittäin hyvin uusiin olosuhteisiin. Ne ovat oppineet eristämään tarvitsemansa ravinteet die­sel­polt­toai­nees­ta. Kun polttoaineesta on vähennetty rikkiä ja siinä on myös biodieseliä, mikrobien on vielä helpompaa hyödyntää polttoainetta ruokana.

Dieseltankin lämpötilaan ei usein pystytä vaikuttamaan, esimerkiksi, kun säiliö on ulkona. Mutta mistä se vesi tulee? Määräysten mukaan dieselissä saa olla vettä jopa 200 mg / kg. Se ei ole paljon, mutta kun mietitään bakteerien tai hiivojen kokoa, joka on vain joitain mikrometrejä, tankissa oleva vesimäärä vastaa niille suurta järveä. Tuossa järvessä on jo ennestään hyvät elinolosuhteet. Dieselpolttoaine sitoo itseensä vettä 60 mg / kg asti, joka ei ole mikrobien käytettävissä. Mutta jäljelle jäävä 140 mg / kg vesimäärä on mikrobien käytettävissä. Kun otetaan huomioon lisäksi kondensoituva vesi sekä erillaisista läpivienneistä tankkiin mahdollisesti pääsevä kosteus, niin järvi kasvaa hitaasti valtamereksi.

Silloin, kun mineraaliöljydiesel ei vielä sisältänyt biokomponentteja, vesi laskeutui öljysäiliön pohjalle, koska vesi on dieseliä painavampaa. Vesi voitiin näin ollen laskea pois tankin alimmasta kohdasta.

Mutta nykyään biodieseliä tulee sekoittaa polttoaineeseen määräysten täyttämiseksi. Biodiesel toimii emulgaattorina ja eristää pieniä vesipisaroita polttoaineeseen. Veden laskeminen tankin pohjasta on tullut huomattavasti vaikeammaksi.